Kristina löysi rakkauden Pariisissa ollessaan, ja yhdessä tulevan aviomiehensä kanssa hän jäi Pariisiin ja työskenteli siellä, kunnes Tukholma kutsui Pohjois-Eurooppaan. Mutta Pariisi tulee aina olemaan heidän kaupunkinsa, ja he matkustavat takaisin niin usein kuin pystyvät kuljeskellakseen muistojen kaduilla.

”Vuosituhannen vaihde oli jännittävää aikaa Tukholman muotimaailmassa. Acne Studios oli juuri aloittanut, ja heidän mukanaan tuli joukko muita tuotemerkkejä, jotka tulivat nopeasti tunnetuiksi. Minä ja sisareni, jotka työskentelimme tuolloin alan eri tehtävissä, tunsimme, että jotain puuttui. Ajatuksena oli panostaa laatuun, ja kuten aina minulla, inspiraatio alkoi materiaaleista. Olin juuri käynyt muutamilla lankamessuilla ja olin todella innostunut langoista, joten aloitimme neuleista.” 

Ei ole epäilystäkään siitä, että materiaalit saavat Kristinan syttymään. House of Dagmarin pääsuunnittelijana hän esitteli useita innovatiivisia ja kestäviä materiaaleja ja työmenetelmiä, joita Dagmar otti käyttöön jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kristinan sydämen asia oli kiertotalouteen perustuvan muotimaailman kehittäminen.

Mutta ajan myötä hänen kiinnostuksensa sisustus- ja huonekalusuunnitteluun kasvoi yhä suuremmaksi, ja kun hän jätti pääsuunnittelijan paikan muutama vuosi sitten, oli muotoilualalle siirtyminen luonnollinen askel. Kysymys, jonka hän oli kysynyt itseltään niin monta kertaa Dagmarilla, "mitä kaunista voimme tehdä jo olemassa olevasta", sai aivan uuden merkityksen, ja syntyi tuotemerkki Hyfer Objects.

”Luominen on minulle ajatusten ja ideoiden toteuttamista joko kaupalliseen tai luovaan tarkoitukseen. Mutta kun suunnittelen, ajattelen aina siluetteja ja koen, että osa minusta rakastaa muotia ja osa muotoilua. Työskentelytapani liittynee koulutukseeni, sillä Pariisissa verhosimme mallinuken usein puuvillamateriaalilla, jota kutsutaan nimellä ’toile’. Silloin työstä tulee erittäin käsityönomaista ja materiaali on pääosassa. Näin aloitimme Hyferillä – löysimme erilaisia materiaaleja, kuten vanhoja kalaverkkoja ja metsäteollisuuden jätemateriaaleja, jotka olisi muuten poltettu. Niille on yhteistä se, että ne ovat uskomattoman muokattavissa innovatiivisten tekniikoiden, kuten 3D-tulostuksen, avulla. Kaikki huonekalumme ovat osa kiertotaloutta – ne ovat olleet jotain ennen ja niistä voi tulla jotain uudelleen. Haluamme haastaa perinteisen ajatuksen ylellisyydestä.” 

Sisustus on Kristinan suunnittelufilosofian mukainen ja perustuu syvään rakkauteen laatua ja historiaa kohtaan. Kristinan oman kodin sisustusta ovat ohjanneet tunne ja tarkoitus. Monet intensiiviset vuodet muotiteollisuuden nopeasti pyörivässä karusellissa loivat tarpeen rauhallisesta paikasta, jossa voi kerätä energiaa ja viettää aikaa perheen kanssa.

”Talon suorat linjat ja haastavat kubistiset mitat yhdessä rehevän tontin kanssa ratkaisivat asian. Minä, joka olen kotoisin Göteborgista ja luulin haluavani meren äärelle, löysinkin kodin tontilta, jolla kasvaa pieni tammimetsä. Otimme talon ja teimme siitä omanlaisemme, loimme uuden pohjapiirroksen ja uudet linjat. Minun on erittäin helppo visualisoida, ja ajattelen kaiken enimmäkseen kuvina. Sisustuksessa on yhdistetty sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä ja mikä on mielestäni kaunista. Yhdistelmä on eklektinen, sekoitus vanhaa ja uutta, designhuonekaluja ja löytöjä. Minusta trendit sinänsä eivät ole kiinnostavia, eivät ole koskaan olleet, mutta mielestäni on mielenkiintoista se, mikä luo trendin.” 

Kristina kuvailee taloaan sanoilla ’enimmäkseen seiniä’ – kubistinen talo, jossa on paljon erilaisia kulmia ja tasoja. Ikkunoita on sekä korkealla, matalalla että katossa, mikä luo monia mielenkiintoisia valovirtoja.

”Seinille ei juuri tarvita taidetta, koska arkkitehtuuri itsessään on niin mielenkiintoinen ja valo vaikuttava. Mutta koska seinät ovat kuin talon oma iho, on sääli jättää ne paljaiksi. Toile de Jouy -tapetti herätti minussa Pariisin aikojen sisäisen ranskattaren. Joten kun Toile de Jouy, joka edustaa minulle ranskalaista kulttuuria, tapaa elää ja tapaa rakastaa, asettui vastakkain graafisen mustavalkoisen ja talomme modernin arkkitehtuurin kanssa, tuli siitä melkein kuvaus omasta elämästäni.” 

Kristinan kodin Toile de Jouy -tapetilla verhoillut seinät luovat ranskalaisen tunnelman kontrastina skandinaaviselle minimalistiselle arkkitehtuurille. Tämä yhdistelmä muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka kulkee punaisena lankana läpi talon.

”Rakastan sitä, kuinka tapetin tammet korostavat puutarhamme tammia. Mutta ennen kaikkea näen tarinan, joka avautuu edessäni seinällä. Se on vähän kuin elokuva, ehkä kolmiodraama tai kenties ménage à trois? Ranskassa jokaisella on rakastaja. Ensimmäisenä vuotenani Pariisissa asuinkumppaninani oli ranskalainen nainen, joten en saanut olla kotona perjantai-iltaisin, koska silloin hänen rakastajansa tuli sinne. Oli kuitenkin onni, että rakastuin ruotsalaiseen mieheen Pariisissa.”